Huonekasvit

Huonekasvielämää: Lehtikaktukset ja muut huonekasvit nauttivat kesän ulkoilusta

Hallanvaaran väistyttyä siirsin huonekasvini alkukesästä ulos. Yleensä siirrän vain lehtikaktukset ulos. Nyt siirsin kaikki muutkin. Olin nimittäin keväällä joutunut tekemään muutamille kasveilleni villakilpikirvojen torjunnan, mikä siivitti haluani siirtää koko komppania ulos tuulettumaan. Oli myös mukavaa saada ikkunalaudat tyhjiksi edes pieneksi toviksi.

Lehtikaktukset ulkoilivat kesän

Lehtikaktukset viihtyvät erinomaisesti koko kesän ulkona, auringolta suojaisassa paikassa.

Maalla nostin kukkaruukut talon seinustalle kattolipan alle. Siellä ne olivat melko lailla oman onnensa nojassa koko kesän. Välillä lorautin vettä niskaan kulkiessani kastelukannun kanssa ohitse.

Kaupunkikodissa hyvä paikka oli ulkoterassin nurkkaus, jossa syreenin oksat antoivat suojaa sateelta ja auringon paahteelta. Suurimman ”hirviökaktukseni” laitoin katajan juurelle, jossa se viihtyi oikein toden teolla.

Hirviökaktukselle on muuten saatu ystävällisen lukijan avustuksella nimi: lepismium cruciformis.  Tämän kaktussuvun kasvit ovat epifyyttejä tai litofyyttejä. Lisää tietoa tästä ja muista saman kaktussuvun kasveista löytyy: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lepismium.

Hirviökaktus eli lepismium cruciformis kasvatti uusia lehtiä kesällä. Kataja antoi sille mukavan varjon ja esti pahimmat saderyöpyt.

Villakilpikirvojen hävittämisoperaatio oli saanut lepismiumin keväällä rähjäiseen kuntoon. Kuin ihmeen kaupalla se elpyi kesän mittaan ja aloitti vimmalla uusien versojen kasvattamisen.

Pieni muistelutuokio harmillisesta ötökkäjahdista…

Villakilpikirvojen häätöä: Vesipesu, myrkytys pariin kertaan, multien ja ruukun vaihto, lisää suihkuttelua muutaman päivän jälkeen ja lopuksi ulos karanteeniin. Hallaharso suojaa ronttia keväthalloilta. (Villakilpikirvan torjunnasta on blogijutussa: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/villakilpikirva-lehtikaktuksen-ja-posliinikukan-kimpussa/)

Hyvä kesänviettopaikka kaktuksilleni oli portaiden alunen. Siellä menestyivät kaikki lehtikaktukset paitsi yksi raukkaparka, joka onnettomuudekseen oli porrasaskelmien välissä – sadevirran riepoteltavana.

Lehtikaktukset portaiden alla. Portaiden alle on jäänyt muutakin epämääräistä roinaa eli ei mikään kovin esteettinen kasviasetelma…Toisaalta niitä ei kukaan käynyt kesän mittaan noin hankalassa paikassa edes moikkaamassa.

Liikakastelu (sadevedessä seisottaminen) on kaktuksille haitaksi

Lehtikaktukset (kuten muutkaan kasvit) eivät pidä liian märistä oloista varsinkaan, jos ne jatkuvat pitkään. Näyttää siltä, että olen onnistunut tappamaan yhden hovineidon kaktuksen alun liiallisella ”uittamisella”. Kaktuksen niskaan lotissut sadevesi aiheutti juurien mätänemisen. Olisi pitänyt kesän mittaan kesäkukkien hoidon ohessa kurkistaa huonekasvienkin vointia…

Juurimätää torjumaan

Varomaton kastelu tai liiallinen kosteus altistavat sienitaudeille. Juurimädän bongaaminen kasvista ennustaa sille melko varmaa kuolemaa. Musta alue leviää sitkeästi juuresta ylöspäin.

Lehtikaktuksessa juurimätää

Poistin leikkaamalla hovineidon kaktuksesta pehmenneet ja mustuneet osat ja lähdin elvyttämään paremmassa kunnossa olevia lehden osia. Tein kuivatusoperaation: Vaihdoin kaktuksen mullan kuivaan hiekkamultaan ja laitoin pistokkaat kasvilampun tarjoamaan valohoitoon.

Hovineidon kaktuksen paloja kuivumassa sanomalehdellä sen jälkeen, kun juurimädän vahingoittamat osat oli napsittu pois. Enemmänkin olisi kannattanut leikata pois.
Hovineidon kaktuksen terveen oloiset palat ovat nyt uudelleen mullassa.

Yleensä kaktus menehtyy yrityksistä huolimatta juurimätään. Näin näyttää käyvän tässäkin tapauksessa. Viikkoja on kulunut ja toivottavaa elpymistä ei ole tapahtunut. Uusia tummia alueita puskee juuresta.

Olen vielä kertaalleen leikannut terveet lehden osat talteen. Pistokkaiden (tai oikeastaan jäljellä olevien kasvin palojen) haavapintoja on kuivatettu paperin päällä viikon ajan. Nyt on viimeinen yritys saada niitä juurtumaan.

Kasvit huollettiin ennen sisälle muuttoa

Kaikki huonekasvit nauttivat kesälomastaan ulkona. Elokuun lopulla nostin niitä pikkuhiljaa sisälle. Koska villikilpikirvainvaasio oli vielä tuoreena mielessä, tarkistin kaikki kasvit huolella ennen sisälle siirtämistä.

Vaihdoin kukkamullat ja suihkutin kasveista ja ruukuista kesän pölyt pois. Nurmikon päälle asetettujen isojen ruukkujen alla asusteli pieniä etanoita. Pesin nämä ruukut kunnolla ja jopa vaihdoin niitä toisiin. Joissain multapaakuissa vaelteli virtanaan muurahaisia.

Mullasta ja kasvin rungon uurteista voi vielä kapuilla tuholaisia. Sen vuoksi tupsautin hyönteisten torjunta-ainetta jokaiseen kasviin. (Aineen pitäisi tehota kaikkiin ötököihin. Luonnon pyretriinin ja rapsiöljyn yhdiste tehoaa pakkauksen mukaan myös toukkiin ja muniin.)

Eikä siinä vielä kaikki. Lopuksi työnsin kukkamullan joukkoon ötököiden torjuntapuikkoja. Eipä ole näkynyt tämän operaation jälkeen ötökän ötökkää! Ainakaan vielä.

Lepismium cruciformis jälleen sisällä
Suuria kasveja on vaikea käsitellä katkomatta niiden varsia. Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi vaihtaa tällekin uudet kaktusmullat. Siinä rytäkässä irtosi varren paloja. Tökkäsin Hirviökaktuksen eli lepismium cruciformisin irronneita pätkiä sellaisenaan multaan. Uusia versoja kasvaa pistokkaista. Kuvassa etualalla on ”pikkuhirviö”.

Kesäinen aurinko ja lämpö vauhdittivat kasvua, nyt kasvivalot jatkavat työtä

Kasvu on jatkunut näihin marraskuun alun päiviin saakka. Nyt aletaan pikkuhiljaa siirtyä talvilevolle (paitsi ne kasvit, jotka ovat kasvivalon piirissä).

Kalanruotokaktus kesästä virkistyneenä
Isoposliinikukka otti varsinaisen kasvuspurtin ulkona kesän aikana. Onneksi en heittänyt sitä roskiin! Taustalla tuokupelargoni Doktor Westerlund.
Isoposliinikukka kesällä, kun sen poisheittäminen oli vielä harkinnassa. Olin tuupannut sen kasvamaan Felix-peltipurkkiin kirvahäädän jälkeen. Onneksi villakilpikirvat häipyivät tästäkin!

Kasvivaloja tarvitaan, sillä muutamat pelakuiden ja muiden kasvien pistokkaat tarvitsevat lisäapua juurien kasvattamiseen. Myös yönkuningattaren ja kolibrikukan siemenkasvatus on alkutekijöissään. Malttamattomana en voinut jättää niiden idätystä kevääseen, joten olen tällä hetkellä kasvivalojen kierteessä.

Valokeilaan osuvat muutkin huonekasvit nauttivat ylimääräisestä valosta. Ikkunalaudalla talvehtivat pelakuut eivät edes pärjäisi lämpimässä kaupunkikodissa ilman lisävaloja.

Kasvivalo ja lepismium cruciformis. Pöydällä henkeä vetävät vastikään istutetut australian posliinikukan alut.

Lehtikaktusten kukittamisen konstit

Joulukaktuksen ja muiden lehtikaktusten kukittaminen vaatii taitoa ja sopivia olosuhteita. Sopivan lämmön/viileän kauden lisäksi valo, kastelu ja ruukun oikea sijainti vaikuttavat kukintaan.

Joulu-, marraskuunkaktukset ja muut lehtikaktukset pärjäävät normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden. Ne kuitenkin kukkivat paremmin saadessaan olla syksyllä viileässä, noin 10-15 asteessa. Kuisti tai viileä huone olisi niille ihanteellinen paikka. Näitä talvipuutarhamaisia olosuhteita ei nykyään ole oikein tarjolla.

Kesän ulkoilu auttaa kukittamisessa, sillä syksyn tuoma viileyden vaatimus hoituu siinä samalla. Kunhan muistaa nostaa kaktukset sisälle ennen hallan tuloa.

Nuput ilmestyvät harvoin ulkona oleviin kasveihin. Niitä alkaa syntyä vasta kasvin oltua sisällä joitain viikkoja.

Kukittamista edistää myös riittävän pitkä pimeä kausi. Eli muutaman viikon kausi, jolloin yö on päivää pitempi.

Lehtikaktukset kukkivat mökin viileydessä, kaupungissa taas ei mennä samassa tahdissa

Kaktukseni osoittavat selvästi, minkälaisesta kasvuympäristöstä pitävät. Ne viihtyvät paremmin maalla kuin kaupungissa.

Maalla 7 asteen peruslämmössä ja luonnonvalossa pusketaan tällä hetkellä jo kovasti nuppuja. Jotkut näistä kaktuksista kukkivat mökillä parikin kertaa talven mittaan.

Marraskuunkaktus alkaa kukkia mökillä punaisena.
Viime jouluna hankitut pienet marraskuunkaktukset yrittävät nekin saada kukintoja aikaiseksi.

Kaupunkikodin keskuslämmityksen lämmössä, kirkkaiden valojen katveessa kaktusten nuppuja ei juurikaan näy. Kukinta-aika tullee vasta myöhemmin. Vanhanajan lehtikaktukset tuskin kukkivat tänä talvena, sillä ne ovat varsin nuoria.

Lehtikaktuksia ikkunalaudalla

Huonekasvikirjoja kirpputoreilta

Mökkikaupunkimme on kirpputorien paratiisi. Mekin piipahtelemme säännöllisesti sekä viemässä tavaraa että etsimässä mökillemme jotain tiettyä esinettä, astiaa tai huonekalua.

Vasta nyt, vuosien jälkeen, olen tutkinut ”vakikirppiksemme” kirjaosaston. Kirjat on asteltu vanhoihin hyllyihin huolellisesti teemoittain. Maalarinteippeihin kirjoitetut viitteelliset aihealueet ovat etsijän apuna. Puutarha- ja huonekasvikirjoja on kirpparilla muutaman hyllymetrin verran. Kappalehinta (1 euro) ei päätä huimaa!

Mitä aarteita nämä ovatkaan! Erityisesti vanhoista huonekasveista on välillä vaikea löytää tietoa. Jotkut huonekasvit alkavat olla niin harvinaisia, että googlekaan ei tiedä niistä mitään. Nyt saan lystikseni tutkia näitä yksityiskohtaisia kasvatusoppaita ja ihmetellä tosikasvattajien taituruutta ja niksejä.

Huonekasvikirjoja kirpputorilöytöinä

Seuraavia kirppiskirjoja olen tutkinut tätä aihetta pohtiessani

  • Kodin kukoistavat kasvit, WSOY, Porvoo 2001, Vesa Lipponen ja Seppo Hilpo, s. 362
  • Koti Kukkii, Iloa huonekasveista ympäri vuoden, Oy Valitut palat 1988, s. 319
Kirjan kuvitusta aiheesta joulukaktus (Kodin kukoistavat kasvit, Visa Lipponen jne. s. 362).

Oman lehtikaktuksen ehkäpä ainutlaatuisenkin elämänrytmin tunnistaminen palkitsee kasvattajaansa. Nyt syksyllä voi ihastella toinen toistaan upeimpien kaktusten kukintakuvia Fb-sivustoilla ja lehdissä. Hienoa nähdä näitä kukkivia ihanuuksia, onnea kukittajille!

4 thoughts on “Huonekasvielämää: Lehtikaktukset ja muut huonekasvit nauttivat kesän ulkoilusta

  1. Valtavan hieno kaktuskokoelma sinulla! Ulkoilu on tehnyt hyvää huonekasveillesi. Minua kiinnostaa kovasti isonposliinikukan hoito, myös kalanruotokaktus näyttää kiinnostavalta. Hyvää Marraskuuta sinulle!

    1. Kiitos! Tuo kaktuskokoelma kasvaa liiankin suurella vauhdilla. Pohdin huolestuneena, että minne ihmeessä laitan keväällä esikasvatettavat taimet…Nuo posliinikukat muuten koukuttavat myös. Nyt niitä on kolmea lajia ja olen vakaasti päättänyt, että enempää ei tule! Mukavaa loppuvuotta!

  2. Mun kesän saldo on se, että valkoinen marraskuunkaktus kukki ihanasti nyt ihan äsken, yksi samanmoinen kaktus otti lopputilin (katkaisi itsekseen viimeisenkin vartensa), ja kolmas ja vanhin ei näytä edelleenkään kukkia tekevän, mutta yleisilme on huimasti parempi kuin keväällä, ja annan sen nyt viettää lepokautta, josko vuodenvaihteessa kukkisi. 🙂 Olen tyytyväinen. On nää vaan kivoja kasveja, kaktukset.

    1. Hienoa, että saat nauttia kaktusten kukinnoista pitkin vuotta! Kaikki värit ovat kauniita. Valkoista minulla ei ole mutta toiveissa olisi saada sellainenkin. Ikään kuin joulukautta avaamaan. Toivottavasti se vanhinkin innostuu kukkimaan! Sain muuten juuri uuden (tai vanhan kierrätetyn) tuoksulehtikaktuksen, jonka psykologiaa yritän nyt opetella ymmärtämään…Nuo ovat mysteeriotuksia. Kivoja sellaisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.